Ciao!
Pikkuhiljaa rupee mullaki kypsymää, että ihmiset ei vaan ymmärrä.
Mun pitäs mennä pyytämään anteeks?
Jos mä oon menossa jonnekki yöks, nii ehkä mä oon sielä niiden kanssa? Mut sitku oon menossa sinne mihi alunperin pitiki, nii ollaa sillee "joo ei tarvi enää tulla, me lähetää nyt".
Ja muutenki, et jengi suuttuu mulle siitä mitä mä teen. Mun elämä, mä päätän mitä mä teen? Ja oon sanonu jo, et kaikkee pitää kokeilla, paitsi omaa veljeään ja subutexiä. Et jos mä haluun kokeilla jotain, kenen ongelma se silloin on? Mun oma. Se on mun päätös, eikä siitä voi mulle valittaa. Mä oon ite sen valinnan tehny, että mitä mä käytän alkoholin lisäksi, eikä sitä oikeastaan voi muuttaa.
Nii ja seki vielä, että mainitsin tossa yhdessä postauksessa siitä, kuinka mua koulukiusattii koko peruskoulun ajan. Ja yks, mitä ne teki mulle, oli että ne jätti mut yksin. Se tapahtu aina sillee, että mä en kertaakaa kerenny ees tottumaa siihen yksinäisyytee. Parhaimmillaa mä olin kaks viikkoa yksin koulussa, tein kaikki parityöt yksin, istuin luokan nurkkapöydässä ja kuuntelin vaa musiikkii. Et tästä voi ehkäpä päätellä, että mahto sattua mua enemmän ku muita. Suosittelen kokeilemaa tota eka sen 9 vuotta, et sitte tietää miltä se tuntuu, et kui vitusti se oikeesti sattuu.
Ja mä en ehkä vastaa puhelimee, jos mulla ei oo mitään asiaa, viel sillo varsinkaa jos katon Skinssiä.
Ei mulla oikeestaan muuta,
xoxo, peace,
Emsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti